Passskaa!

Tänään oli vaikea päivä. Ei välttämättä stagejen puolesta, mutta kaiken muun suhteen.

Ammuttiin radan päädyn staget 25-30. Päädyssä ei ollut kovin paljoa varjoisia katoksia, toisin kuin muualla radalla joten nestettä kului ja aurinkorasva tuli tarpeeseen. Lisäksi ammunta oli iltapäivävuorossa, joten lämpöä piisasi.

Eka stage meni vähän hätäillen, mutta siedettävästi. Paukut toimii ja päivä alussa. Tokalla stagella hyvä perussuoritus minimilaukausmäärällä. Ei mikään voittoveto, mutta perusvahva ja varsin riittävä. Hyvä fiilis.

Kolmas stage oli pitkä, ja vain yksi vaihtoehto miten sokkelon pysyi juoksemaan. Keskellä stagea pyssy sanoi klik, ja vitutus alkoi hiipiä hipiään. Eikö nallien hiplaus auttanutkaan? Homma jäi mysteeriksi ja sivuutin sen ajatellen että missasin vain yhden paukun jostain syystä. Seuraavalla stagella todellisuus iski. Kovaa ja molemmille poskille.

Stage 29, 9ls shortti. Toiminta-alue X-kirjaimen muotoinen, Kouvolalähtö vasemmasta tai oikeasta takalaidasta. Hieno shortti, vasemmalla puolella iso popperi laukaisi normaalin heilurin, oikealla puolella samanlainen laukaisi clamshell-taulun nosarin hetkeksi pois tieltä ja keskellä oli roikkuva heiluri minkä kolmas popperi laukaisi liikkeelle oikealta puolelta.

Openille askelmerkit olivat selvät: lähtö vasemmalta, kaksi laakia popperiin jottei heiluria tarvitse odotella. Heilurin jälkeen räkänä etuoikealle, oikeaan popperiin 2 laakia, vasempaan yksi, clamshell, heiluri.

"Load and make ready!" Lipas kiinni, räk... mit vit... Ei mene luisti eteen. Tönäisen, ei inahda. Räk, ei auta. Lipas irti, pyssy tyhjäksi, toinen lipas kiinni, sama vika uudestaan. Vähän räkkäilyä ja ihmettelyä ja lopulta pyssy vireessä. Häh...? Noh, ohjelma läpi ja ok mennään.

Popperi, heiluri ok, päätyyn, popperi ja tök. Pyssy jumissa! Paukku rampilla mutta ei mene edemmäs. Räk! Ei auta prkl. Lipas irti, ei lähde... Taistelua, tippuu. Uusi sisään, räk, jumi. Mitä VIT! Lisää räkkäilyä ja lopulta kone taas tulilla. Clamshelli oli sulkeutunut aikaa sitten, joten piti tiukata nossen ylle pari tarkkaa A:ta, toinen popperi nurin ja heiluri. 7A 2C, mutta ajassa ylimääräinen 1 edessä. Perkele.

Sutaisin nimen lappuun ja marssin vitutusta nieleskellen safetylle ettei tulisi vokalisoitua sitä ja pilattua tiimikavereiden fiiliksiä sen enempää. Atomisoin pyssyn ja kärmestin piipun arvellen että jotain on pesässä kun ei pesitä. Ei mitään, kiiltää kivasti.

Sitten katsoin luistia. Mitä helvettiä? Iskupohjasta töröttää sentti nallipiikkiä! Onko sen jousi katki ja piikki jumissa? Ei, piikin takaosa näkyy normaalisti ja jousi tuntuu. Piikki on siis poikki! Miten voi olla näin paska tuuri? Kalastelin piikin nysän pois ja laitoin uuden jousineen tilalle. Hohhoijaa. Kuinkahan pitkään piikki oli ollut poikki? Johtuivatkohan paukkuongelmat kuitenkin siitä? Katkeamispinnat olivat tyssäytyneet kiiltäviksi joten kyllä niillä jokunen laaki oli ammuttuna jo. Kyllä se piikki oli vielä kotona ehjä...

Perus jälkipuinnin jälkeen fokus takaisin seuraavaan stageen. Selvä ohjelma ja homma tulille. Muuten hyvä paitsi että aurinko oli niin alhaalla, että se paistoi suoraan silmään niin etten nähnyt MITÄÄN. Lopulta hitaan ohiammunnan jälkeen pyssykin meni kuivaksi ennen viimeistä taulua. Prkl! Taas aikaa hiekkaan.

Päivän viimeinen stage oli sentään myötävaloon. Weak handilla perushidas pellit nurin ja majorin osumat AC, AC, AC. Puuh, joko tämä päivä loppui viimeinkin? Kyllä! JES!

Paluumatkalla Sami houkutteli meidän autokunnan syömään Tapsan ja Karin kanssa Manny's Chop Houseen, joka tarjoili mm. miellyttävästi grillattua mureaa röhröh-kylkeä ja muumuu-fileetä kombona. Tyrkkäsin Jeepin avaimet Mikolle ja tilasin ison tuopin, jonka muuten jäin juomalaskun hoitaneelle Tapsalle velkaa. Oli aikalailla kannattava pit stop. Kiitos ja röyh.

Huomenna vapaapäivä ja Jyväkylän hurjien kanssa shoppailukierrokselle ja mitä lie muuta suunnitelmissa.