Kotimaan kamaralla, 26h samoilla silmillä, 35 astetta kylmempää kuin lähtiessä, hrrr.
Olipahan reissu
(Lue: paska reissu, mutta tulipahan käytyä) Ottanee viikonlopun yli tottua aikaeroon, ensi viikon kylmään ja vähän pidempään menee ennenkuin lompakko ehkä lopettaa tuskissaan kiljumisen.
Kaikennäköistä tuli nähtyä ja koettua, mutta kyllä jäi vielä piiiiitkä lista ensi kerrallekin tehtävää ja nähtävää. Mikkokin ajatteli ääneen että jos vaikka edes kerran kymmeneen vuoteen kävisi ulkomailla ihan vaan lomalla, ilman työkiireitä tai pyssyä ja kisastressiä. Vaikka nämä ovat omalla tavallaan tosi hienoja reissuja, minä voisin tehdä samoin. Edellisestä pelkästä lomamatkasta taitaa olla 12 vuotta.
USA on iso maa ja tavallaan tuntuu tyhmältä miettiä uutta reissua Floridaan, kun paljon muutakin olisi tarjolla, mutta ainakin Kennedy Space Centeriin jäi niin paljon kaikkea eeppistä näkemättä, että melkein harmittaa. Ja avomustangillahan voi siirrellä itseään muihinkin osavaltioihin, kun varaa vähän enemmän aikaa :)
Matkailu avartaa, sanovat. Ruoka- ja asiakaspalvelukulttuuria jään kaipaamaan, verisuoneni taas kiittävät kotiinpaluuta. Housujen kokokaan ei vielä pysyvästi leventynyt, eivätkä posket näy takaapäin...
Rahan ostovoima on sellainen asia että kylläpä hymyilyttää taas maksella Euroopan kalleimpia ruoan hintoja S- ja K-mafioille kolmanneksen kokoisista määristä tai kolminkertaisia hintoja samoista kiinalaislasten tekemistä vaatteista. Jiihaa.
Hi, how are you?
Asiakaspalvelu on kyllä ihan oma hienoutensa. Kaikki ovat tosi ystävällisiä, koska jos et ole tyytyväinen, voit laittaa sen näkymään suoraan tipin kautta palkassa. Ja vaikket voisi, asiakaspalvelijan asenne on sellainen silti. Jopa poliisit ovat ensisijaisesti asiakaspalvelijoita, kun meillä tuntuu, että vittuuntuneita juoppokuskeja ensin ja muuta miellyttävämpää sitten. Ehkä se tosin johtuu meistä suomalaisista... Kaikenlaista sheriffiä, state trooperia, highway patrolia, city policea, vapaaehtoista sheriffin apulaista ja muuta univormua on sitten kanssa niin pirusti, että hämmästyttää. Samoin vilkkuvaloja niiden autoissa. Red, white & blue välkkyvät niin että voi suorastaan kuulla amerikankotkan kiljuvan yllään ja nähdä patriootti-esi-isien haamut leijailevan pilven päällä käsi sydämellä.
Holhouskulttuuritkin ovat jännittävästi erilaiset. Kotimaan uutisten viskigatesta lukiessa meinasi otsaan ja kämmeneen ruveta koskemaan, mutta toisaalta Downtown Disneyn Legokaupassakin piti vähän silmänpyörityslihaksia verrytellä kun joka ikisen irtolegolaarin vieressä oli tarra "pieniä osia, tukehtumisvaara". Tai Starbucksin "kahvi"tuopin kannessa varoitus kuumasta juomasta. (Kahvista ne eivät kyllä ymmärrä mitään. Kamalaa kuraa kaikki, määrä korvaa laadun ja paha maku peitetään makusiirapein. Ei helvetti. ) Ehkä silti ottaisin mielummin tuollaisen passiivisen "sinua on varoitettu" -holhouksen, kuin puolestani ajattelevat ja kieltävät virkamiehet, jotka vetävät hävytöntä palkkaa lompakostani.
Autot ja liikenne... Se on kyllä jotain mikä pitää vain kokea, turha sitä on yrittää selitellä. Autot ovat valtavia, kuten myös etäisyydet suomalaisittain. Meillä tuli 1600 mailia pikkujeepin (2014 Patriot) mittariin 14 vuorokaudessa. Liikenne on kummallista kaaosta, kaista-ajosta ei ole käsitystäkään. Sinne ajetaan, missä on tilaa, ja sinne mihin on autoa pidempi matka. Turistin erottaa vilkun käytöstä kaistanvaihdossa ja nopeusrajoitusten noudattamisesta. Punaisia päin oikealle kääntyminen on ihan hiton fiksua ja edistää menoa, saataisipa meillekin. Motarivauhdeissa 6-kaistaisella onkin yhtä äkkiä liikennevalot. WTF.
Main event
Kisa itsessään oli vähemmän erikoinen ja vaikea kuin olisi kuvitellut. Taulut olivat vain isoja ja lähellä, max. 15m. Harvat taulun ositukset olivat sellaisia, että D oli leikattu pois alhaalta... Stageilla ei ollut juuri mitään tai ei lainkaan varaa soveltaa, ainoastaan liikkuvien ajoituksia piti vähän katsella. Voittajat toki löytyivät kyllä taas siitäkin huolimatta.
Tiedotus ei ollut kovin paljoa parempaa kuin Portugalissakaan, jonnekin Twitteriin kai valui joitain murusia silloin tällöin, mutta viralliset kisasivut tuntuivat hyytyneen niille sijoilleen ennen kisaa. Sentään suunnilleen olennaisimmat jutut siellä olikin, eikä mikään iso piirto muuttunut viime hetkellä kuten manana-maassa.
Periamerikkalaisittain jokseenkin kaikesta otettiin myös sujuvasti rahat pois. Aina radan lähiparkkiksesta ihanan hintaisen ja melkein toimivan match ammon kautta päättäjäisten alkoholijuomiin. Radan pyssyromukauppiaille sen sijaan tuli ilmeisesti yllätyksenä että jos paikalle saapuu 1700 ampujaa ympäri pallon, niin kaikki menisi kaupaksi mitä on. Osa laittoi kiskoja kiinni jo tiistaina kun ei ollut enää mitä myydä. Ei sillä, että olisi ollut yhtään rahaakaan...
Suoritusten puolesta menin itse jossain surkean ja riittävän välimaastossa. Pyssyongelmat murensivat varmuutta pois ja jonkun verran annoin huolellisuudenkin lipsua osin senkin seurauksena. Viimeinen päivä oli ainoa ilman virhepisteitä, eikä se käy päinsä MM-kisoissa, kaikkien pitää olla.
Kuuman kelin onnistuin hanskaamaan mielestäni hyvin. Nesteytys ja hivenaineet sekä riittävä ravinto päivän aikana pitivät tolpillaan ja ennen sprinttejä muistin myös verrytellä etteivät paikat hajoaisi.
Taas siis opittiin omista vahvuuksista ja heikkouksista ja niitä on varmaan voinut täältäkin lukea sekä suoraan että rivien väleistä. Koskaan ei pidä antaa periksi, vaikka kuinka huonosti menisi, ei se muillakaan välttämättä sen paremmin suju. Ja asenne ratkaisee.
Joukkuekisassa huono asenne voi pilata muidenkin kisan, joten minä ainakin yritin purra huulta ja hymyillä vaikka kaikki oli välillä päin v***uja. Myös mennyt on mennyttä ja ennen aikakoneen keksimistä mahdotonta muuttaa, joten fokus aina seuraavaan haasteeseen, eikä jäädä märehtimään mennyttä. Pätee muuten kaikkeen muuhunkin kuin ammuntaan.
Timeout!
Nyt on aika ottaa vähän irti omasta ampumisesta ja ruveta ruoskimaan peruskurssilaisista tulevia mestareita. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan ammunnan saralta kunhan motivaatio ensin löytyy takaisin jostakin. Ehkä ruisleivästä, hyvästä kahvista, saunasta, ystävien seurasta ja Suomen luonnosta..?
Postaan vielä jokusen kuvan ja videonpätkän kunhan pääsen koneelle asti. Runosuolen sulkijalihas kuitenkin menee kiinni tässä kohtaa. Kiitoksia mielenkiinnosta jos joku näitä mutinoita luki. Pikatuli vaikenee osaltani.
Over and out.
- Perttu
